4.7.2009

284266473_b398a114db

Loma takana montaa kokemusta rikkaampana. Koska jonottamisfiilistä ei tällä kertaa haettu puuha- tai huvipuistoista, sen aika tuli alennusmyynnissä….

Viimeisten lomapäivien kunniaksi, auringon paistaessa piti tietenkin paukata sisään urheiluvälineliikkeen alennusmyyntivaraslähtöön. Lopputuloksena kassiin jäi koripallo, lippalakki ja hiihtohanskat. Myymälään jäi hieman Euroja, sillä kokonaisalennusprosentti oli noin 75%, sekä kassajonossa vietetyt 55 minuuttia.

Kun Paco Underhill haastatteli shoppereita, kävi ilmi että 1,5 minuuttiin saakka heidän käsityksensä ajankulusta oli hyvinkin tarkka. 90 sekunnin jälkeen käsitys ajasta vääristyy, usein hyvinkin paljon, ja kysyttäessä kuinka kauan olet jonottanut on vastaus erittäinkin liioiteltu. Koska yleisesti odottaminen ei ole hauskaa, on kaupassa tai ravintolassa jonottaminen mahdollisesti haitallisinta brändityötä. Hyviä hetkiä halutaan jatkaa, huonoista päästä eroon.

Oman jonotukseni otin huumorin kautta, sekä testinä ja tarkkailuna. Iso osa kanssajonottajistani tunsi olonsa yhtä epämukavaksi ja samalla yhtä sopeutuvaksi yhteen suureen jonottajaheimoon. Yhteenkuuluvuus vahvistui muutamassa jonokeskustelussa. Vaikka kyseinen myymälä ei helpottanut aikatuskailua muuttamalla toimintaansa, niin ajantajua saatiin häiritsemään parit keskustelut jonokollegoiden kanssa.

Miksi siis jonotin? En ainakaan rahan takia, vaikka loppulasku yllättikin positiivisesti. Ehkä sosiaalinen paine, eli koska muutkin jonottivat sai aikaan vahvistuksen siitä että haluan myös ostaa täältä. Kun ajasta oli käytetty 20 minuuttia, en enää halunnut heittää hukkaan menetettyä aikaa vaan päätin jatkaa hamaan loppuun saakka – eli loput 35 min.

Vastauksena otsikkoon: kannatti jonottaa, sillä se on nyt tältä kesältä tehty. Paitsi ehkä huvipuistossa, pikaruokapaikassa, pankissa tai passia uusimassa…

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja